Kairalan kylä - valtakunnallisesti merkittävä maisemakylä / Pelkosenniemellä
Yli 300-vuotiaan Kairalan kylän katse kohdistuu tulevaisuuteen. Kairalan ja Luiron kylille on laadittu yhteinen maisemanhoitosuunnitelma, jonka laadinnassa olivat aktiivisesti mukana myös molempien kylien kyläseurat. Keväällä 2010 Kairalassa vietettiin ympäristöministerin läsnäollessa valtakunnallisesti arvokkaan Kairala-Luiron maisema-alueen perustamisjuhlaa.
Parhaillaan maisemanhoitosuunnitelmaa ollaan toteuttamassa käytännön toimin. Kairalassa on mm. kaunistettu kyläseuran aitan ympäristöä ja keskeistä maisemakohdetta, Kotiniemeä, on iso lammaskatras ruvennut hoitamaan.
Myös Kajastuksen seurantalossa on erilaista toimintaa: juhlia, tansseja, jumppaa, voimailua, veneenrakennusta jne. Metsästysseura Suvanto-Kaira on myös tärkeä kyläläisiä yhdistävä tekijä. Sadan hengen Kairalassa on vielä kaksi maitotilaa ja emolehmien suurpihatto sekä muutama porokarjan pitäjä. Takseja on kaksi ja liikenneyhteydet muutenkin hyvät. Itse asiassa palvelut pelaa, kun kirkollekaan ei ole kuin10 km.
Historiaa
Kairalaa, vanhalta nimeltään Kairavuopiota, ruvettiin pysyvästi asuttamaan 1600-luvun lopulla. Lappia kiertäneen ruotsalaisen kasvitieteilijän tutkimusraportissa vuodelta 1802 mainitaan, kuinka ”Kairavuopio on iso kylä hyvine peltoineen molemmin puolin Kitistä” Matkakertomuksessaan vuodelta 1821 kuuluisa pappismies Jacob Fellman kehuu, kuinka Kairavuopio on jopa ”komeampi kuin Finnmarkenin kaupungit”.
Tultaessa 1900-luvulle Kairala oli vauraampi kuin koskaan. Kylään oli rakennettu komeita hirsitaloja ja isot pelto- ja niittyaukeat olivat esimerkillisessä kunnossa. Niinpä aittojen laaritkin olivat täynnään jyviä. Sitten tuli sota, ja syksyllä 1944 tuhoutuivat joen itäpuolen 10 taloa piharakennuksineen.
1960-luvulla alkanut suuri talouden murros vaikutti myös Kairalaan kielteisesti. Muuttoliikkeen seurauksena ja syntyvyyden vähentyessä väkimäärä alkoi tasaisesti laskea. Ajanoloon kylästä hävisivät kaupat ja koulu. Tänään merkkejä parempaan on havaittavissa ja Kairala odotteleekin uutta nousuaan. Periksi ei anneta – viel` Kairalasta kajahtaa!