Kemijoki

Kemijärven ja Pelkosenniemen vesialueet kuuluvat kokonaisuudessaan Venäjältä alkunsa saavan Kemijoen päävesistöalueeseen. Kemijoki on Kitisestä laskettuna noin 600 km pitkä. Pelkosenniemen halki kulkee Kemijoki, joka haarautuu kirkonkylän yläpuolella kolmeksi latvajoeksi: Kitinen, Luiro ja Kemijoki. Vuotosjoki ja Pyhäjoki ovat Kemijoen sivujokia. Suomen suurimman joen Kemijoen leveys vaihtelee Pelkosenniemellä noin 200 – 500 metrin välillä. Kemijärvi on Lapin läänin kolmanneksi suurin järvi. Kemijärvi on Suomen voimakkaimmin säännöstelty luonnonjärvi.

Jänkäläisenkoski on Pelkosenniemellä sijaitseva Kemijoen suurin ja maineikkain koski, jossa on kaadettu veneitä vuosisatojen kuluessa. Esimerkiksi kenraali K.M.Wallenuis laski koskessa kallioon tullessaan avaamasta Petsamon rajaa syyskuussa 1921. I.K.Inha, kirjailija ja tunnettu Lapin kuvaaja, hikoili vuonna 1906 noustessaan koskea ja sauvoessaan paikallisten oppaiden kanssa Kuolajärvelle.

Kosken kohdalla joen pohjoisrannalla on yöpymiseen soveltuva kota, jonka omistaa Pelkosenniemen jakokunta. Kota on yleisessä käytössä ja on kunnostettu vuonna 2001. Koskesta saadaan vuosittain suuria taimenia ja harjuksia, joskin suurimmat yksilöt ovat oppineet varovaisiksi ja tarjoavat haasteita kalastajille.

Keminsaaret ovat kuuluisia tulvaniittysaaria ja deltamuodostuma Pelkosenniemellä. Saarissa on kuivia luonnonniittyjä, joten ne sopivat leiriytymiseen hyvin.

Kemijärven siltojen kohdalla on kaksi levikealuetta, joissa usein pysähdytään katsomaan pohjoiseen avautuvaa Kemijokisuistoa ja etelän puolella olevaa, vaarojen kehystämää Kemijärven vesimaisemaa. Radan varrella kukkii alkukesällä valkoisenaan hento tataarikohokki, jonka esiintymä lienee edelleen Suomen suurin.