Porotalous
Suomessa poronhoitoaluetta ovat Lapin lääni sekä Oulun läänin pohjois- ja itäosat, yhteensä noin 36 % Suomen pinta-alasta. Pporoja on noin 200 000. Poronhoitoa harjoitetaan paliskuntajärjestelmän kautta. Paliskuntia on 56 kpl. Paliskunta on poronhoitoyksikkö, jonka pinta-ala ja poromäärä ovat erilaisia ja määrättyjä. Poroisäntä on paliskunnan johtaja. Poronhoitotyössä käytetään moottorikelkkoja ja porokoiria. Lappalaiskoirarotuja ovat suomenlapinkoira ja lapinporokoira. Koirien ulkomuotoseikat eivät ole kovin tärkeitä. Koirilta toivotaan kestävyyttä työskennellä useita tunteja yhteen menoon sekä talviolosuhteissa suojaavia tiheää pohjavillaa, karkeaa peitinkarvaa ja pieniä karvaisia korvia.
Kemijärvellä toimivat Hirvasniemen, Pyhä-Kallion, Sallan ja Timisjärven paliskunnat. Kemijärvellä poroja on noin 8 000. Pelkosenniemellä taas toimivat Pyhä-Kallion, Oraniemen ja Hirvasniemen paliskunnat.
Poronlihan kivennäis- ja hivenainemäärät ovat korkeampia kuin muissa eläimissä. Rasvapitoisuus on erittäin alhainen. Seleenipitoisuus on 5-10-kertainen esimerkiksi naudanlihaan verrattuna. Poronliha onkin erinomainen ruokien raaka-aine. Sen aitoa riistan makua ei saa peittää liialla maustamisella.
Poroerotukset ja -teurastukset aloitetaan yleensä syyskuun lopussa, jolloin tuoretta poroa on saatavilla suoraan poromiehiltä tai poronjalostajilta. Yhteydenotot viereisellä oikealla palstalla.
Poromatkailu on myös tärkeä osa porotaloutta:
- Mian pororekiajeluja, Suomulla ja Kemijärvellä.
- Poropuisto Kopara, Pyhällä
- Sallan poropuisto
- LumiNenän SeikkailuMaa koko perheelle, Pyhällä.